The third management approach introduced here, the systems approach, emerged with an attempt to reconcile the earlier approaches (classical and human relations) in order to encourage managers to view the organization both as a whole and as a part of a larger environment. Systems theory as such has its origins outside management science and the term was used for the first time in 1951 by biologist Ludvig von Bertalanffy. He later named his approach general systems theory (GST). The systems approach provides a holistic lens with which to examine organizational behavior and its management because it recognizes the role of the interdependencies between agency, material and social in organizing and constructing reality. According to the approach, a system is made up of components that function systemically, meaning that a change in one system can have an effect on the entire system. In contemporary organizations operating in the knowledge sector, in which the employees’ agency and autonomy are central to organizational survival, the components or sub-systems also include the systems in which employees are held accountable through values, meanings and structures that they have initiated through role-taking. Communicative work conducted by employees and the management of related behaviors can hence be understood as components of a corporate communication system. Consequently, employees can be seen to enact agency in this system through their reasoned

Kolmas tässä esitetty johdon lähestymistapa, järjestelmälähestymistapa, syntyi yrittämällä sovittaa yhteen aiemmat lähestymistavat (klassinen ja inhimillinen) suhteet) kannustaakseen johtajia näkemään organisaation sekä a kokonaisuutena ja osana suurempaa ympäristöä. Systeemiteorian lähtökohtana on hallintotiede, ja termiä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1951 Biologi Ludvig von Bertalanffy. Myöhemmin hän nimesi lähestymistapansa yleiseksi järjestelmäteoriaksi (GST). Järjestelmälähestymistapa tarjoaa kokonaisvaltaisen linssin tutkia organisaation käyttäytymistä ja sen hallintaa, koska se tunnistaa virastojen, aineellisten ja sosiaalisten keskinäisten riippuvuuksien rooli järjestämisessä ja rakentaa todellisuutta. Lähestymistavan mukaan järjestelmä koostuu systeemisesti toimivista komponenteista, mikä tarkoittaa, että yhden järjestelmän muutos voi olla vaikutus koko järjestelmään. Nykyaikaisissa organisaatioissa osaamisalueella, jossa työntekijöiden toimisto ja itsenäisyys ovat keskeisiä organisaation selviytymiseen, komponentit tai osajärjestelmät sisältävät myös järjestelmät jossa työntekijät ovat vastuussa arvojen, merkitysten ja rakenteiden kautta, jotka he ovat aloittaneet roolien ottamisen kautta. Työntekijöiden tekemä kommunikaatiotyö ja siihen liittyvän käyttäytymisen hallinta voidaan siten ymmärtää yrityksen viestintäjärjestelmän osina.Näin ollen työntekijöiden voidaan nähdä toimivan edustajana tässä järjestelmässä perusteltujensa kautta