Specific Competences, 2006). In addition, laws govern vaccination programs, vaccinating, and vaccinators. Mastery of vaccinating skills is not tested before graduation or at work (cf. State Boards of Nursing in U.S.A.), and it is up to individual vaccinators to update their competence. In Finland, the amount of teaching devoted to vaccinations in professional training programs, especially contact teaching, has decreased, partly as a result of a polytechnic reform in 1995. In addition, in the last few years, there has been an increasing amount of feedback from practical training supervisors that graduating public health nurses do not possess the necessary technical skills or indeed adequate knowledge of vaccination procedures and vaccinations more generally. Growing dissatisfaction with vaccination competence has also been seen in letters to the op-ed pages of newspapers and in Internet discussion forums. In addition, a small but active and vocal group are highly critical of vaccinations, and refuse either in whole or in part to allow themselves or their children to be vaccinated. Therefore, the people who administer vaccinations need to be aware of the latest research findings in order to best defend and explain vaccination programs. In this changing environment, we believe there is a need to expand our notions of vaccination competence, and take into account the views of health care professionals as well as clients, including the parents of children being vaccinated. Previous studies of vaccination have been more limited in scope. Some studies have focused on the vaccinators’ theoretical knowledge of vaccinations and vaccination programs, finding that such knowledge varied largely, and, according to many studies, did not always meet the requirements. In particular, contraindications of vaccinations were not clear to vaccinators (Cohen, Lauderdale, Shete, Seal, & Daum, 2003; Dabas et al., 2005; de la Hoz, Perez, Wheeler, de Neira, & Hall, 2005; Harr, Hammar, & St.JohnSeed, 2001; Petousis-Harris, Goodyear-Smith, Turner, & Soe, 2004, 2005). Vaccinating has also been examined from the practical point of view, such as injection techniques. For example, some vaccinators felt insecure about them (Leask, Williams, McIntyre, & O’Dea, 2004). Techniques tended to vary (Chiodini, 2001) and injecting into the wrong place was common (Daly, Johnston, & Chung, 1992). When injecting into muscle, the manual pressing technique prevented the pain caused by the injection (Chung, Ng, & Wong, 2002). General guidelines have been developed for best inje

Erityisosaaminen, 2006). Lisäksi, lait säätelevät rokotusohjelmia, rokotuksia ja rokotteet. Rokotustaitojen hallintaa ei testata ennen valmistumista tai töissä (vrt. valtionhallitukset Hoitotyö Yhdysvalloissa), ja yksittäisten rokotehoitajien on päivitettävä osaamisensa. Suomessa ,. rokotuksiin omistetun opetuksen määrä ammatillisissa koulutusohjelmissa, erityisesti kontaktiopetuksessa, on vähentynyt osittain ammattikorkeakoulun seurauksena uudistus vuonna 1995. Lisäksi viime vuosina siellä on saanut yhä enemmän palautetta käytännön koulutuksen ohjaajilta, jotka valmistuvat terveydenhoitajilla ei ole tarvittavaa teknistä osaamista taitoja tai riittävää tietoa rokotuksista menettelyjä ja rokotuksia yleisemmin. Kasvava myös tyytymättömyys rokotustaitoon on nähty kirjeissä sanomalehtien op-sivuille ja Internetin keskustelufoorumeilla. Lisäksi a pieni mutta aktiivinen ja äänekäs ryhmä ovat erittäin kriittisiä rokotukset ja kieltäytyä kokonaan tai osittain antaa itselleen tai lapsilleen rokotuksen. Siksi ihmiset, jotka antavat rokotuksia pitää olla tietoinen viimeisimmistä tutkimustuloksista jotta voidaan parhaiten puolustaa ja selittää rokotusohjelmia.Tässä muuttuvassa ympäristössä uskomme, että on olemassa meidän on laajennettava käsityksiämme rokotusosaamisesta, ja ottaa huomioon terveydenhuollon ammattilaisten ja asiakkaiden näkemykset, mukaan lukien rokotettujen lasten vanhemmat. Aiemmat rokotustutkimukset ovat olleet enemmän rajoitetusti. Jotkut tutkimukset ovat keskittyneet rokotusten teoreettinen tieto rokotuksista ja rokotusohjelmat, joissa havaittiin, että tällainen tietämys vaihteli suuresti, ja monien tutkimusten mukaan ei aina täyttänyt vaatimuksia. Erityisesti, rokotusten vasta -aiheet eivät olleet selviä rokotteet (Cohen, Lauderdale, Shete, Seal ja Daum, 2003; Dabas et ai., 2005; de la Hoz, Perez, Wheeler, de Neira, & Hall, 2005; Harr, Hammar ja St.John Seed, 2001; Petousis-Harris, Goodyear-Smith, Turner, & Soe, 2004, 2005). Rokotusta on tutkittu myös käytännön näkökulmasta, kuten injektiona tekniikat. Esimerkiksi jotkut rokotteet tunsivat olonsa epävarmaksi heistä (Leask, Williams, McIntyre ja O’Dea, 2004). Tekniikoilla oli taipumus vaihdella (Chiodini, 2001) ja pistos väärään paikkaan oli yleistä (Daly, Johnston ja Chung, 1992). Kun pistät lihakseen, manuaalinen puristustekniikka esti kivun injektion aiheuttama (Chung, Ng & Wong, 2002).Yleiset ohjeet on kehitetty parhaalle injektiolle