the prevalence and incidence of vaccine-preventable diseases in the population. With the exception of whooping cough, these diseases are rare in Finland (National Public Health Institute, 2007a; WHO, 2006). The number of tuberculosis cases has also steadily decreased, so that beginning in September 2006, only newborn children of risk groups have been vaccinated against it. Because of the vaccination program, the MMR diseases (measles, mumps, and rubella) have ceased to exist in Finland, and the few who have been infected with these diseases acquired them abroad (National Public Health Institute, 2007b). In contrast to Finland, the MMR diseases are still common in many countries (WHO, 2006). The burden of rotavirus is high among children under the age of five (National Public Health Institute, 2007b), and so it will be added to the children’s vaccination program in 2009. In addition, a major study on human papillomavirus vaccination among adolescents is in progress (National Public Health Institute, 2006). Although vaccination prevalence is high in Finland, and the population has thus far mainly favorably responded to vaccination programs, there are increasing pressures on the system. Vaccination is sometimes treated as no more than a simple injection that can be administered with minimal training, but in reality the process is much more complicated, involving national standards for determining vaccination competence, theoretical and practical training in vaccination procedures, the individual knowledge and skills of health care professionals who administer injections as well as the knowledge and attitudes of clients. One issue in Finland as well as other countries is that vaccination education/training varies according to the type of professional training: health care professionals who administer vaccinations have graduated from several different degree programs and have different professional titles (e.g., Nohynek et al., 2005; Salisbury & Begg, 2006). In Finland, according to the Communicable Diseases Decree (1986), physicians and other health care professionals who are educated in clinical pharmacology and vaccinating are authorized to administer vaccinations. For the most part, however, vaccinations are administered by public health nurses, who are also the best trained to administer them. The competence requirements for public health nurses have been determined at the national level, and vaccination skills increase with further education (Ministry of Education, 2006

rokotteiden estettävyys ja esiintyvyys sairauksia väestössä. Lukuunottamatta hinkuyskä, nämä sairaudet ovat Suomessa harvinaisia (Kansallinen kansanterveyslaitos, 2007a; WHO, 2006). Myös tuberkuloositapausten määrä on lisääntynyt laski tasaisesti, joten syyskuun alusta alkaen Vuonna 2006 vain riskiryhmien vastasyntyneitä lapsia on ollut rokotettu sitä vastaan. Rokotuksen takia ohjelma, MMR -sairaudet (tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko) ovat lakanneet olemasta Suomessa, ja harvat jotka ovat saaneet tartunnan näihin sairauksiin he ulkomailla (National Public Health Institute, 2007b). Toisin kuin Suomessa, MMR -sairaudet ovat edelleen yleisiä monissa maissa (WHO, 2006). Rotaviruksen taakka on suuri lasten keskuudessa alle viisivuotiaat (National Public Health Institute, 2007b), joten se lisätään lasten rokotusohjelmaan vuonna 2009. Lisäksi merkittävä tutkimus ihmisen papilloomavirusrokotuksesta nuorilla on käynnissä (National Public Health Institute, 2006). Vaikka rokotukset ovat yleisiä Suomessa, väestö on toistaiseksi pääasiassa suotuisa rokotusohjelmiin, järjestelmään kohdistuu paineita.Rokotus on joskus käsitellään vain yksinkertaisena injektiona vähimmäiskoulutuksella, mutta todellisuudessa prosessi on paljon monimutkaisempi, mukaan lukien kansallinen standardit rokotuspätevyyden määrittämiseksi, teoreettinen ja käytännön koulutus rokotusmenettelyissä, yksilölliset tiedot ja taidot terveydestä hoitoalan ammattilaiset, jotka antavat myös injektioita kuten asiakkaiden tietämys ja asenteet. Yksi ongelma Suomessa ja muissa maissa on että rokotuskoulutus vaihtelee sen mukaan ammatilliseen koulutukseen: rokotuksia antavat terveydenhuollon ammattilaiset ovat valmistuneet useista eri koulutusohjelmista ja eri ammattinimikkeitä (esim. Nohynek et ai., 2005; Salisbury & Begg, 2006). Suomessa sen mukaan tartuntatautiasetukseen (1986), fysioterapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset koulutukseltaan kliininen farmakologia ja rokotus on valtuutettu antamaan rokotuksia. Varten suurin osa rokotuksista kuitenkin annetaan kansanterveydenhoitajat, jotka ovat myös parhaiten koulutettuja hallita niitä. Osaamisvaatimukset kansanterveydenhoitajille on määritetty klo kansallinen taso ja rokotustaidot lisääntyvät jatkokoulutuksella (opetusministeriö, 2006