Discussion Multi‑objective evaluation is an advantage for scientific decision‑making. It is important to note that multiple purposes cannot always be fully satisfied simultaneously, whereas the single objective of carbon sequestration or runoff reduction only considers one of these aspects. The present case study adopts a tripartite objective, utilizing carbon storage, surface runoff reduction, and fiscal costs as the evaluation criteria in NSGA-II. This approach is employed to elucidate the optimal trade-off between carbon storage, surface runoff reduction, and investment. The solutions obtained are policy-oriented schemes, taking into account fiscal ability and priorities. Forinstance, Plan 13 may become a viable solution under the overarching goal when policies take precedence over surface runoff regulation. In such a scenario, the reduction of surface runoff may directly address flood risks. The most optimal plan when carbon storage is the key priority is also presented by this solution. It is evident that Plan 7 has been successful in achieving the largest carbon storage with relatively low cost, thereby providing support for priority decisions on certain policies. In cases where there are significant fiscal burdens, Plan 23 is the most suitable solution, as its advantages over other investment cases should not be overlooked

Keskustelu Monitavoitearviointi on etu tieteellisessä päätöksenteossa. On tärkeää huomata, että useita tarkoituksia ei aina voida täysin täyttää samanaikaisesti, kun taas yksi tavoite eli hiilen sitominen tai valumisen vähentäminen ottaa huomioon vain yhden näistä näkökohdista. Tässä tapaustutkimuksessa käytetään kolmikantatavoitetta, jossa käytetään NSGA-II:n arviointikriteereinä hiilen varastointia, pintavirtauksen vähentämistä ja verokustannuksia. Tätä lähestymistapaa käytetään selvittämään optimaalinen kompromissi hiilen varastoinnin, pintavirtauksen vähentämisen ja investointien välillä. Saadut ratkaisut ovat politiikkalähtöisiä suunnitelmia, joissa otetaan huomioon finanssipoliittiset mahdollisuudet ja prioriteetit. Esimerkiksi Plan 13:sta voi tulla toteuttamiskelpoinen ratkaisu yleisen tavoitteen puitteissa, kun politiikat menevät pintavalumien sääntelyn edelle. Tällaisessa skenaariossa pintavirtauksen vähentäminen voi vaikuttaa suoraan tulvariskiin. Tässä ratkaisussa esitetään myös optimaalinen suunnitelma, kun hiilivarasto on avainasemassa. On selvää, että suunnitelma 7 on onnistunut saavuttamaan suurimman hiilivaraston suhteellisen alhaisin kustannuksin, mikä tukee tiettyjä politiikkoja koskevia ensisijaisia ​​päätöksiä. Tapauksissa, joissa verotaakka on merkittäviä, Plan 23 on sopivin ratkaisu, sillä sen etuja muihin sijoitustapauksiin nähden ei pidä unohtaa